The very usual day: Some ink lines and gluing which seemed to work.
Lately I've had problems with our welfare society. Being an artist sucks occasionally. The only way to manage seems to be that you have a nice part time job that pays well and then you just squeeze the rest of your life juice to the canvas (or paper, or what ever). I had several part time jobs and I got a reduced unemployment benefits to make the end's meet. Well then my other benefits for living were reduced cos of the jobs and now after my calculations I got 150€/month (net) extra compared to being just unemployed the whole time. Considering to what I did for that money, it was a tough 150 €. Fuck you society!
After my next exhibition in november I'll just have to put my thinking cap on and come up with a solution of some kind. But in my experience thinking doesen't help, only doing.
Työhuoneella hyvin tavallinen päivä: Musteviivoja ja liimausta.
Minulla on ollut hiljattain ongelmia hyvinvointivaltiomme kanssa. Taiteilijana oleminen haisee ajoittain. Parasta on jos on samalla mukavassa osa-aikatyössä, josta saa hyvin rahaa. Työpäivän jälkeen puristetaan viimeisetkin elämänmehut kankaalle, paperille, tai mille lie. Olihan mulla osa-aikatöitä ja sain vielä työkkäriäkin, mut kaikki tulot vaikutti asumisen tukeen, joten jäljelle jäi 150 € netto/kk verrattuna täyteen työttömyyteen. Motivoi ihan vitusti, kun miettii mitä sai sen eteen tehdä. Haistappa yhteiskunta paska!
Seuraavan marraskuussa olevan näyttelyni jälkeen on laitettava mietintämyssy päähän ja saada aikaan jokin ratkaisu nykyiseen tilanteeseen. Vaikka kokemukseni mukaan ajattelu ei auta, vaan tekeminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti