That's what I did today. I've been reflecting my use of paper and ink. I feel it goes together with my artistic path like a fist with a face. The semiotics of paper and ink you know? East Asian, not burdened with 600 years of European oil painting tradition, but with about 1900 years of East Asian. T´sai Lun invented paper during Han dynasty around the year 105 CE. Oldest surviving ink paintings on paper date back to Sui dynasty ca. 600 CE. Oldest surviving paintings on silk are even older. Ink and paper carries with it a tradition of representing the emptiness. Black in all of its gray shades is considered the synthesis of all colors. A traditional Chinese landscape painting represents Taoist principles and its view on reality. Concepts, language, are added as a layer on the painting. Far away seems closer than objects that are naturally near the viewer. These are my artsy thoughts today. Let's get back to this later.
Tänään siis liimasin. Olen reflektoinut paperin ja musteen käyttöäni. Minusta se sopii taiteelliseen polkuuni, kuin nyrkki silmään. Paperin ja musteen semiotiikka, tiedättehän? Itä-Aasialainen perinne jota ei paina 600-vuotinen eurooppalainen öljymaalaustaiteen perinne, vaan n. 1900-vuotinen itä-aasialainen perinne. T´sai Lun keksi paperin vuonna 105, Han-dynastian aikaan. Vanhimmat säilyneet tussimaalaukset paperille ovat 600-luvulta, Sui-dynastian ajalta. Vanhimmat säilyneet silkkimaalaukset ovat vielä vanhempia. Muste ja paperi kantaa mukanaan tyhjyyden esittämisen taidetta. Mustaa ja sen harmaan sävyjä pidetään kaikkien värien summana. Perinteinen kiinalainen maisemamaalaus esittää taolaisen todellisuuskäsityksen periaatteita. Käsitteet, kieli, on lisätty maalaukseen omaan tasoonsa. Kaukaisuus näyttää lähemmältä, kuin katsojaa normaalisti lähempänä olevat kohteet. Nämä ovat tämän päivän taiteelliset ajatukseni. Palataan aiheeseen myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti