Thinking outside the studio

I try to keep out from my art work during weekends, at least physical work, but still my head keeps working. I've been reading this book Seven Days in the Art World by Sarah Thorthon (link below). I enthusiastically recommend! The art world here in Finland is quite low beat compared to Ms. Thorthons experiences. Ms. Thortons account of the art world is set on the very top of the food chain. The book represents the jetset, blue chip and the ivy league of the art world. It also depicts the much coveted goal for many, many artists. It would be very applaudable and down to earth to make an account of the "propellor set" of the art world (I haven't even been in a plane in six years).

Considering art making, I've always felt that art about art is quite dry and distanced from reality. Though some times it may keep things more true. I came to this conclusion when I viewed my own motivation to make art. It's about silence, precence, the non-verbalizable and even mystical. The danger in this is that you loose the sight of the earth under your feet and you ascend to a negetive transcendency and aloof mental states. I hope to avoid that. In order to enjoy life and the arts one must emotionally empathise and experience. Too much rationality distances us from the whole. One must find a balance between these things.

http://www.amazon.com/Seven-Days-World-Sarah-Thornton/dp/039306722X

Vaikka yritän jättää taidetyöni viikonlopuiksi, pääni jatkaa hommaa. Tällä viikolla olen lukenut Sarah Thortonin "Seven Days in the Art World"-kirjaa (linkki yllä). Suosittelen lämpimästi. Kirja kuvaa taiteilijoiden ja taidemaailman ravintoketjun huippua, mutta kertomuksia voi jossain määrin ehkä soveltaa myös Suomen pienimuotoiseen taidemaailmaan. Olisi hyvä jos joku kirjoittaisi rupusakistakin, johon myös allekirjoittanut ja suurin osa maailman taiteilijoista kuuluu.

Asiasta raivaustraktori. Olen aina suhtautunut hieman negatiivisesti taiteeseen joka kommentoi taidetta . Sillä voi olla kumminkin tehtävä pitää monen mystisen fiilistelijän jalat maassa. Oma taiteeni käsittelee hiljaisuutta, läsnäoloa ja sanallistamatonta - mystistäkin. Sen negatiivinen puoli voi olla se, että uppoutuminen nostaa pään pilviin, erilaisten ihmeellisten tajunnantilojen sfääriin: Fiilistely vie mukanaan ja muuttuu negatiiviseksi transendenssiksi. Eläytyminen on oleellista ja liika rationalisoiminen estää sen, pitäisi löytää sopiva tasapaino.