Getting it on

Tässä osa siitä mitä tänään tein. Guassia paperille. Noin 50 cm leveä. Lopullinen koko tulee olemaan 110 x 110 cm.

Here's a part of what I did today. Gouache on paper. Ca. 50 cm wide. The final work might measure 110 x 110 cm.

Back to business

Palkkatyöt loppuivat viime viikon torstaina, eli tässä on päässyt hiljalleen aloittelemaan työhuonerutiineja. Käyrät maalauspohjat olen saanut oikaistua ja hieman tulevia teosideoita luonnostellut. Käytännössä se tarkoittaa että testailen toistettavia kuvioita pienille mdf/paperipohjille akryylillä ja musteella. Pingotin eilen myös 150 x 150 cm mustan paperin, jolle yritän saada aikaan teoksen jolla voi hakea vaikkapa Nuortennäyttelyyn. Kuvassa ideani pienikokoisena. Nyt pääsiäisen viettoon kotiseudulle.

My job was finished on last weeks thursday, so I've been able to start with my studio routines again. The crooked paintings have been straightened out and I've begun sketching some new ideas I have. Meaning I've done small tests on little pieces of mdf or paper by repeating different kinds of patterns with acrylics and ink. I also straightened a black paper of 150 x 150 cm, which might become a piece that I'll apply with to the Young Artists' exhibition in Helsinki next fall. Next: eastern back at my homestead.

Over and out

Purin Tampereen näyttelyn jo viikko sitten. Työntäyteinen vapaapäivä, joka rupesi jo huimaamaan. Ensin Helsingistä henkilöautolla Tampereelle ja sitten pakettiauton vuokraukseen ja ympäri Tamperetta puikkelehtimaan taas. Yllättävän töyssyistä kyytiä, kun ajaa lumipolanteiden yli. Se on kumma, kun jokaisessa näyttelyn purkamisessa sattuu jokin kämmi tai pari. Tällä kertaa tonnilla kehystetyt työt kaatuivat kuljetuksen aikana toisten töitten päälle. Sydän jätti muutaman lyönnin välistä, mutta onni onnettomuudessa; mitään ei rikkoutunut. Kannattaa pakata huolella ja asetella teokset lasit lasia vasten limittäin kokojärjestyksessä. Hihnallahan ne olivat kiinni, harakiri-tapaan. Ei vuokrapakettiautoissa ole kiinnikkeitä hihnoille tavaratilan seinissä, vaan lattioissa. On se prkl. Joskus jos oppisi käyttämään noita hihnojakin, joissa on se vempele, johon köysi on jumiutunut mahdollisimman vaikeasti. Tällä kertaa näyttely tuotti muutaman ryhmänäyttelykutsun, rahaa ei tietenkään. Mutta onneksi kohdeapuraha riittää nyt kattamaan kustannukset. Kesällä teoksiani voi nähdä Mäntässä Honkahovissa ja Tampereella Vooninkisalissa. Tervetuloa. Postauksen kuva on pöllitty James Fordin Monkey Mind -blogista.

I took the Gallery Tieto exhibition down a week ago. It was a busy day off from work, filled with work. First I drove from Helsinki to Tampere and then I went and rented a van and drove around Tampere. The ride is quite bumpy when you drive through rails of snow on the roads. It seems odd that there can be no exhibition dismantling without any screw ups. This time all of my framed paintings fell down in the van's boot. After few heartbeatless moments I was to notice nothing went broke. Pfeeew! Lucky me, I did the packaging properly. Except for the rope that binds the pieces on the vans wall. It's quite hard cos rental vans that I've rented have straps on their floors, not on the wall's, so I just have to bind them in harakiri style and hope for the best. It would also be useful to learn how to bind those ropes with the lock thingie on them, which has of course, been strapped on a weird knot somehow. This exhibition didn't naturally produce any money, but two invitations to group exhibitions this summer instead. One is in Mänttä's Honkahovi and the other one in TR1's Vooninkisali, Tampere. Welcome. The picture of this posting has been nicked from James Ford's Monkey Mind blog.

Haydi ho!

Olen päässyt käymään työhuoneella jo vähän enemmän, kun työt loppuvat näin näyttelyvaihtojen aikaan jo kolmelta, tai jopa ennen. Muutama pieni testityö on prosessissa, aika niiden toteuttamiseen vaan puuttuu. Tahtoisin olla työhuoneella (tuoreilla silmillä) pitkän yhtäjaksoisen pötkön. Nyttemmin olen päässyt vain luonnostelemaan, siivoamaan ja lajittelemaan kehystykseen meneviä teoksia. Laitetaan taas rahat palamaan, kun sain näyttelyäni varten keskustoimikunnalta pienen materiaaliapurahan. Ylhäällä oleva kutsu on näyttelyyni Tampereella, joka on sisällöltään melko sama, kuin aiemmin Helsingissäkin ollut. Sisältö muuttuu ehkä inan verran.

I've been able to work at my studio a bit more, due to changes on my working hours. I've mainly done sketches for bigger pieces, as I lack the time for realizing them. I would like longer working opportunities with fresh eyes. I got a small grant from Arts Council of Finland for materials for my upcoming exhibition here at Tampere. Invitation above. The material is mostly the same as in the earlier exhibition in Helsinki.

Projekti / A project

Perjantaina ja lauantaina pääsin vihdoin töihin työhuoneelle. Testailin eri ideoita ja aloitin erään maalauksen oikaisuprojektin. Taustapuut olivat vedelleet kieroon, vaikka olivatkin 1000x35x19 mm mdf:ää. 3 mm maalauspinta vaikuttaa olevan liian ohut, koska minulla on myös toinen maalaus jossa on sama ongelma. 6mm pysyy suorassa. Ylhäällä muutama kuva. Alimmassa maalauksen takapuoli taustapuitten poiston ja kittauksen jälkeen. Ajattelin tehdä uudet taustapuut kertopuusta.

On friday and saturday I finally had the opportunity to go to my studio. I made a few tests and started working on stretchening a crooked painting by taking of the bent backparts. It's odd that mdf goes crooked. Maybe it's the paintings 3mm board that is too thin. The 6mm ones don't do this. Pics above. The last pic is the back of the painting after the 1000x35x19 mm mdf backing parts have been removed and their places sanded.

Muutoksia/Changes

Vaihdetaampa enimmäiseksi kieleksi taas Suomi. Asensin Google Analytics -ohjelman, joten nykyään voin seurata mistä päin maailmaa sivujani luetaan. Yksi Kalifornialainen oli sivuilleni eksynyt, mutta sitten poistunut välittömästi. Jaakko siellä Riihimäellä on sitten kiltisti eikä huuda! Täältä näkee kaiken paremmin kuin Pelle Hermanni.

Tänä vuonna koitti aikainen Joulu, koska sain vuoden työskentelyapurahan. Nyt loppuu talousmussutus puoleksitoista vuodeksi. Ajattelin aloittaa apurahan käytön ensi toukokuussa.

Teoriapainotteinen taiteilu jatkuu. Tällä hetkellä luettavana on Agnes Martinin Hiljaisuus taloni lattialla, Charlotte Joko Beckin Nothing Special: Everyday Zen ja Leonard Cohenin elämäkerta. Sarjakuvia ei lasketa (Luin vastikään Incalin edeltävien aikojen kirjan).

Käytännön taiteellinen työ on ideoiden tasolla. Tässä postauksessa yhtenä innoituksena hissin oven naarmut.

I'll change the first language as Finnish, cos there are no international readers yet. I installed Google Analytics and now it's possible to see where my web pages are viewed.

I had an early Christmas this year: I got an one year grant. In october I was closing to bankruptsy. 2009 and 10 were quite poor.

Theoretical studies continue: I've been reading Agnes Martin's Silence on the Floor of My house, Charlotte Joko Beck's Nothing Special: Everyday Zen and Leonard Cohen's biography . Comics aren't included.

Practical artistic work has stayed on the level of ideas. Todays image post is about scratches on the door of an elevator.

Studio between the ears/ Spiritual growth?

I haven't had the time to go to my studio cos I have a steady job. The silence at work has made extensive art theoretical studies possible. I thank my employer for paying for my mental growth. I've been reading Michael Fried's Art and Objecthood and Kandinsky's Concerning the Spiritual in art. Although Kandinsky's book was written in 1910, a hundred years ago, it can still concern a contemporary reader. Kandinsky writes mostly about color, form and the "vibrations of the soul" that they cause in a viewer. Art must be born from inner necessity and the form must follow this necessity. Even if the form was ugly the inner necessity of the piece transforms the superficial ugliness to beauty. Who has considered lines as intermediates for emotion? Kandinsky possibly, in his book Point and Line to Plane. Everybody knows they effect a viewer similarly, in black and white too. East Asian painting is perhaps known as the art of the line. Kandinsky's approach to spirituality is refreshing: how many contemporary artists consider art as a way to spiritual growth? How many contemporary art critiques consider it? When I begun my formal art studies I saw art as a way to spiritual growth. My view got eventually real. I did the same thing with zen. Same thing again. They both can accommodate it, but as we are all human beings, sometimes we can venture to bad paths with ourselves. There is no foolproof formula for spiritual advancement. It takes a spiritual genius to form your own spiritual path all alone. Actually, I don't think it's even possible without any help from somebody or someone(s). I recommend groups and teachers to everyone interested in healthy spiritual work. What is spirituality anyways? I'd think contemporary art usually considers the psychological. What is the difference with spiritual and psychological? Is there any difference, or should there not be any difference?

I'll add a pic tothis post, cos a colleague of mine said that there should be more pictures in this blog.

Työhuoneelle asti en ole päässyt, koska olen ollut töissä. Haluja on. Työpaikan verkkaisuus on mahdollistanut laajat teoriaopinnot työnantajan kustannuksella. Kiitän maksajaa. Olen lukenut mm. Michael Friedin Art and Objecthood -kirjaa. Viime päivinä olen lukenut Kandinskyn kirjaa Taiteen henkisestä sisällöstä. Vaikka kirja on kirjoitettu v. 1910, eli sata vuotta sitten, on se edelleen ajankohtainen. Kandinsky käsittelee lähinnä värejä, muotoja ja niiden aikaansaamia "sielullisia värinöitä". Taiteen tulee syntyä sisäisestä välttämättömyydestä, ja muodon tulee noudattaa sisäistä välttämättömyyttä. Vaikka muoto olisi ruma, sisäinen välttämättömyys kaunistaa sen. Kukakohan käsitteli viivoja tunnetilojen välittäjänä? Kandinsky kirjassaan Point and Line to Plane. Kuka muu? Tunnettuahan se on, että mustavalkeat viivat vaikuttavat katsojaan samoin. Itä-Aasian maalaustaide tunnetaan kai viivan taiteena. Kandinskyn suhtautuminen taiteen henkisyyteen on tuoreuttava: kuinka moni taiteilija lausuu nykyisissä Artist's statementeissään että taiteen tulee olla henkisen kehittymisen väline? Kuinka moni taidekritiikki sitä käsittelee? Kun aloitin taideopiskeluni, näin taiteen henkisen kehittymisen välineenä. Realiteetti avautui myöhemmin. Aloitin zen-harjoitukseni henkisen kehittymisen vuoksi, mutta taas silmäni ovat avautuneet ajan kuluessa. Molemmat antavat siihen kyllä mahdollisuuden, mutta koska ihmisiä olemme, mennään välillä pahasti metsään. Henkiseen kehitykseen ei ole mitään sata varmaa kaavaa. Vaatii lähes henkisen neroutta, jotta pystyy yksin kehittämään nollasta oman "henkisen tiensä". Enpä usko että se on edes mahdollista. Suosittelen kaikille erilaisia ryhmiä ja opettajia, jotka tukevat omaa henkisyyttä ja sen tervettä kehittymistä. Mitä yleensä on henkisyys? Mielestäni nykyään henkinen taiteessa on ennemminkin psyykkistä taiteessa. Onko niillä jotain eroa, vai onko eroa turha tehdäkään? Tällasta.

Lisään blogiin kuvan, kun työkaveri valitti että blogissa on liikaa tekstiä.