Haydi ho!

Olen päässyt käymään työhuoneella jo vähän enemmän, kun työt loppuvat näin näyttelyvaihtojen aikaan jo kolmelta, tai jopa ennen. Muutama pieni testityö on prosessissa, aika niiden toteuttamiseen vaan puuttuu. Tahtoisin olla työhuoneella (tuoreilla silmillä) pitkän yhtäjaksoisen pötkön. Nyttemmin olen päässyt vain luonnostelemaan, siivoamaan ja lajittelemaan kehystykseen meneviä teoksia. Laitetaan taas rahat palamaan, kun sain näyttelyäni varten keskustoimikunnalta pienen materiaaliapurahan. Ylhäällä oleva kutsu on näyttelyyni Tampereella, joka on sisällöltään melko sama, kuin aiemmin Helsingissäkin ollut. Sisältö muuttuu ehkä inan verran.

I've been able to work at my studio a bit more, due to changes on my working hours. I've mainly done sketches for bigger pieces, as I lack the time for realizing them. I would like longer working opportunities with fresh eyes. I got a small grant from Arts Council of Finland for materials for my upcoming exhibition here at Tampere. Invitation above. The material is mostly the same as in the earlier exhibition in Helsinki.

Projekti / A project

Perjantaina ja lauantaina pääsin vihdoin töihin työhuoneelle. Testailin eri ideoita ja aloitin erään maalauksen oikaisuprojektin. Taustapuut olivat vedelleet kieroon, vaikka olivatkin 1000x35x19 mm mdf:ää. 3 mm maalauspinta vaikuttaa olevan liian ohut, koska minulla on myös toinen maalaus jossa on sama ongelma. 6mm pysyy suorassa. Ylhäällä muutama kuva. Alimmassa maalauksen takapuoli taustapuitten poiston ja kittauksen jälkeen. Ajattelin tehdä uudet taustapuut kertopuusta.

On friday and saturday I finally had the opportunity to go to my studio. I made a few tests and started working on stretchening a crooked painting by taking of the bent backparts. It's odd that mdf goes crooked. Maybe it's the paintings 3mm board that is too thin. The 6mm ones don't do this. Pics above. The last pic is the back of the painting after the 1000x35x19 mm mdf backing parts have been removed and their places sanded.

Muutoksia/Changes

Vaihdetaampa enimmäiseksi kieleksi taas Suomi. Asensin Google Analytics -ohjelman, joten nykyään voin seurata mistä päin maailmaa sivujani luetaan. Yksi Kalifornialainen oli sivuilleni eksynyt, mutta sitten poistunut välittömästi. Jaakko siellä Riihimäellä on sitten kiltisti eikä huuda! Täältä näkee kaiken paremmin kuin Pelle Hermanni.

Tänä vuonna koitti aikainen Joulu, koska sain vuoden työskentelyapurahan. Nyt loppuu talousmussutus puoleksitoista vuodeksi. Ajattelin aloittaa apurahan käytön ensi toukokuussa.

Teoriapainotteinen taiteilu jatkuu. Tällä hetkellä luettavana on Agnes Martinin Hiljaisuus taloni lattialla, Charlotte Joko Beckin Nothing Special: Everyday Zen ja Leonard Cohenin elämäkerta. Sarjakuvia ei lasketa (Luin vastikään Incalin edeltävien aikojen kirjan).

Käytännön taiteellinen työ on ideoiden tasolla. Tässä postauksessa yhtenä innoituksena hissin oven naarmut.

I'll change the first language as Finnish, cos there are no international readers yet. I installed Google Analytics and now it's possible to see where my web pages are viewed.

I had an early Christmas this year: I got an one year grant. In october I was closing to bankruptsy. 2009 and 10 were quite poor.

Theoretical studies continue: I've been reading Agnes Martin's Silence on the Floor of My house, Charlotte Joko Beck's Nothing Special: Everyday Zen and Leonard Cohen's biography . Comics aren't included.

Practical artistic work has stayed on the level of ideas. Todays image post is about scratches on the door of an elevator.

Studio between the ears/ Spiritual growth?

I haven't had the time to go to my studio cos I have a steady job. The silence at work has made extensive art theoretical studies possible. I thank my employer for paying for my mental growth. I've been reading Michael Fried's Art and Objecthood and Kandinsky's Concerning the Spiritual in art. Although Kandinsky's book was written in 1910, a hundred years ago, it can still concern a contemporary reader. Kandinsky writes mostly about color, form and the "vibrations of the soul" that they cause in a viewer. Art must be born from inner necessity and the form must follow this necessity. Even if the form was ugly the inner necessity of the piece transforms the superficial ugliness to beauty. Who has considered lines as intermediates for emotion? Kandinsky possibly, in his book Point and Line to Plane. Everybody knows they effect a viewer similarly, in black and white too. East Asian painting is perhaps known as the art of the line. Kandinsky's approach to spirituality is refreshing: how many contemporary artists consider art as a way to spiritual growth? How many contemporary art critiques consider it? When I begun my formal art studies I saw art as a way to spiritual growth. My view got eventually real. I did the same thing with zen. Same thing again. They both can accommodate it, but as we are all human beings, sometimes we can venture to bad paths with ourselves. There is no foolproof formula for spiritual advancement. It takes a spiritual genius to form your own spiritual path all alone. Actually, I don't think it's even possible without any help from somebody or someone(s). I recommend groups and teachers to everyone interested in healthy spiritual work. What is spirituality anyways? I'd think contemporary art usually considers the psychological. What is the difference with spiritual and psychological? Is there any difference, or should there not be any difference?

I'll add a pic tothis post, cos a colleague of mine said that there should be more pictures in this blog.

Työhuoneelle asti en ole päässyt, koska olen ollut töissä. Haluja on. Työpaikan verkkaisuus on mahdollistanut laajat teoriaopinnot työnantajan kustannuksella. Kiitän maksajaa. Olen lukenut mm. Michael Friedin Art and Objecthood -kirjaa. Viime päivinä olen lukenut Kandinskyn kirjaa Taiteen henkisestä sisällöstä. Vaikka kirja on kirjoitettu v. 1910, eli sata vuotta sitten, on se edelleen ajankohtainen. Kandinsky käsittelee lähinnä värejä, muotoja ja niiden aikaansaamia "sielullisia värinöitä". Taiteen tulee syntyä sisäisestä välttämättömyydestä, ja muodon tulee noudattaa sisäistä välttämättömyyttä. Vaikka muoto olisi ruma, sisäinen välttämättömyys kaunistaa sen. Kukakohan käsitteli viivoja tunnetilojen välittäjänä? Kandinsky kirjassaan Point and Line to Plane. Kuka muu? Tunnettuahan se on, että mustavalkeat viivat vaikuttavat katsojaan samoin. Itä-Aasian maalaustaide tunnetaan kai viivan taiteena. Kandinskyn suhtautuminen taiteen henkisyyteen on tuoreuttava: kuinka moni taiteilija lausuu nykyisissä Artist's statementeissään että taiteen tulee olla henkisen kehittymisen väline? Kuinka moni taidekritiikki sitä käsittelee? Kun aloitin taideopiskeluni, näin taiteen henkisen kehittymisen välineenä. Realiteetti avautui myöhemmin. Aloitin zen-harjoitukseni henkisen kehittymisen vuoksi, mutta taas silmäni ovat avautuneet ajan kuluessa. Molemmat antavat siihen kyllä mahdollisuuden, mutta koska ihmisiä olemme, mennään välillä pahasti metsään. Henkiseen kehitykseen ei ole mitään sata varmaa kaavaa. Vaatii lähes henkisen neroutta, jotta pystyy yksin kehittämään nollasta oman "henkisen tiensä". Enpä usko että se on edes mahdollista. Suosittelen kaikille erilaisia ryhmiä ja opettajia, jotka tukevat omaa henkisyyttä ja sen tervettä kehittymistä. Mitä yleensä on henkisyys? Mielestäni nykyään henkinen taiteessa on ennemminkin psyykkistä taiteessa. Onko niillä jotain eroa, vai onko eroa turha tehdäkään? Tällasta.

Lisään blogiin kuvan, kun työkaveri valitti että blogissa on liikaa tekstiä.

End of the exhibition

Today I dismounted the exhibition. I was at my friends birthday last friday and of course had a huge hangover on saturday and sunday. I've also sleept about 4 hours since saturday. Hangover makes me sleep deprived. So today morning I almost slept on the rental van's wheel (Is that correct english...is any of this?). Thank god for screaming girlfriends and the noise tracks on the sides of the roads.

I got positive feedback from people I know, but I didn't sell anything or get any press as far as I know. According to the gallerys guestbook, Roman Opalka had been in the exhibition but I think the guestbook signature is rather a student gag. Somebody also insisted that every painting named 'Nameless' should have a name. Once a student of art critics criticized my exhibition rather harshly on an online critique and also wrote :"Oh you meditating weirdos" in the guestbook. Nice. One thing more: some of the paintings had gone crooked in the gallerys humidity, as had many of the works on paper. Damn (I might be a bit of a perfectionist).

All in all, many people liked the show and it was a good place for an exhibition, but I'm still 1500€ in debt (written after two days of almost total sleep deprivation).

Purin tänään näyttelyn. Perjantaina olin kaverini synttäreillä. Sen jälkeen oli tietysti kahden päivän krapula, enkä öisin juurikaan nukkunut. En saa krapulassa unta. Aamulla meinasin nukahtaa pakettiauton rattiin, mutta onneksi teitten reunoilla on melu-urat jotka herättävät viattoman tuutian. Vieressä istuva kirkaiseva tyttöystäväkin auttaa. Sen jälkeen batterya ja 10 min. powersleep avaimet kädessä. Vieraskirjan mukaan Roman Opalka oli käynyt näyttelyssä, mutta luulenpa että se on opiskelijapila. Jouku oli kirjoittanut, että jokaisella "Nimetön" -teoksella tulisi olla nimi. Oli siinä perustelut, mutten saanut selvää... Erään kerran sain lyttäävän internet -näyttelykritiikin taidehistorian opiskelijalta. Hän myös kirjoitti vieraskirjaan :"Voi teitiä meditoivia huru-ukkoja". Kiva. Palaute tuntemiltani ihmisiltä oli positiivista. Näyttelystä vielä: muutamat taulut käyristyivät ja paperityöt kupruilivat gallerian ilmankosteuden takia. Perfektionistia harmittaa.

Kaiken kaikkiaan, monet ihmiset pitivät näyttelystä ja näyttelypaikka oli maineikas, mutta jään edelleen n. 1500€ miinukselle (kirjoitettu kahden yön unettomuuden jälkeen).

After the vernissage

Ohhh...still tired. There was a nice crowd at the vernissage, but what kind of last minute marathon the installation was! On wednesday I woke up at 4.40 a.m, went to pick up my rental van, drove to my studio, picked up some paintings, then drove to my framer and after picking up those works I headed towards Helsinki at ca. 7.30 a.m with my girlfriend. After some driving (trying to take an alternative route in the center of Helsinki and backing the van on a traffic sign. No marks on the car! Phew!!) I parked the van on the pedestrian way in front of the gallery at ca. 9.30 a.m (no parking or stopping allowed). We took the paintings to the gallery and towards Tampere we headed again to return the van. When I parked the van in the rental place I packed the car on a fence again. No marks on the bumper! No one knows this but us...shush! I left from Tampere to Helsinki on 15.07 p.m train and was at the gallery again at 5.45 p.m. In the train I noticed that the framer had forgotten to frame one of the bigger paintings. I Called the guy and he promised to deliver the painting the next day before 2 p.m. (he did, lucky for him). Got to installing the exhibition alone and after some grueling work I left to sleep after 9.30 p.m. On thursday I woke up at 8.00 and was at the gallery at 9 a.m, triggered the silent alarm (no cops rushed in, the gallerist just called) and continued installing until 4 p.m, when I went to have a shower and buy some things for the catering of the vernissage. That day I ate a breakfast composed of two cups of tea and four pieces of rye bread until at 6.30 p.m when I had a small pizza. I arrived 15 minutes late to my own exhibition.

I had my girlfriend, a curator (amanuenssi) and a museum assistant from the Helsinki Art Museum to help me with the vernissage and installation on thursday after noon. I installed the paintins mostly alone on thick concrete walls. Video artists think it's easy to install an exhibition of paintings but if you have to drill holes to stone wall's and hang the paintings alone, they are mistaken. At some point we noticed that the gallery had ran out of wall paint and filler and it took some time to get a new supply. The spotlights of the gallery were pritty useles too, but my paintings seemed to work in those lighting conditions anyways. Momentarily the installation seemed to be doomed but we pulled out. Thank you everyone! After my vernissage we went to another vernissage close by and continued to Corona bar for some drinks. Me and my girlfriend left after midnight. On friday I woke up at 5.50 a.m and took the 6.30 train to Tampere to go to work at Tampere Art Museum. I was bit dizzy during that day. All in all...Phew!

Sanotaan Suomeksi että oli vähän rankka ripustus. Väsyttää vieläkin.

A very pleased artist

I had an interview published in our art magazine 'Taide' (Art)(that's the local Artforum), along with two pictures of my paintings one being on the back cover with a quote from my interview. Yesterday I had my first day of work in Tampere Art Museum. So, everything seems to go smoothly now. Can't complain. Here's my invitation to the Kluuvi exhibition. Vernissage is on 11.11.2010 from 5 to 7 p.m.

Haastatteluni julkaistiin Taide -lehdessä kahden teoskuvan kera. Toinen kuva oli lehden takakannessa haastattelulainauksen kanssa. Eilen oli ensimmäinen työpäiväni Tampereen taidemuseolla. Kaikki menee nyt myötäisesti, joten ei voi valittaa. Tässä kutsuni Kluuvin näyttelyyn. Avajaiset ovat 11.11.2010 klo 17-19.